Kapitalismin kriisi on otsikoissa. Kriisi on ihmisten mielikuvissa, ei todellisuudessa, sanoi finanssipankkiiri Björn Wahlroos taannoin Evan symposiumissa. Tätä miestä on kuunneltava. Kuka voi esittää olevansa parempi kapitalismin tuntija? Antakaamme puheenvuoro hänelle.
Kuvitelmat ja todellisuus pitää erottaa. Kapitalismi ei merkitse jatkuvia nallekarkkeja kaikille. Se olisi sosialismia.
Kapitalistina omatuntoni on puhdas vaikka missään ole puhdasta kapitalismia. Eikö se ole ihmeellistä? Globaalisti ajatellen meillä on vain säänneltyä sekataloutta ja valtionkapitalismia Kiinan malliin. Se turhauttaa. Se sai aikaan finanssimarkkinoiden vastareaktion, rajattoman vapauden kaipuun. Siinä kiteytyy markkinatoimijan perustarve, josta syntyy ekonominen kiihotustila. Se saattaa pullistua hallitsemattomaksi. Muutamia poksahduksia sattui, mutta kupla on hallinnassa.
Eräiden aktivistien vastareaktio on, etten sanoisi, mauton. Netissä on levinnyt iskulauseita: ”Pieksä pankkiiri päivässä, kahdesta saat bonuksen”. Onko se kohtuullista? Sehän on moraalitonta.
Pitää toimia vastuullisesti, muistaa kohtuus ja ymmärrys. Ei valtiosta voi tehdä edge-rahastoa, jota islantilaiset yrittivät. Koko saari lepää jo muutenkin mannerlaattojen saumalla. Pullistuva lompakon sauma voi revetä. Puhun kokemuksesta.
Rahoitusinstrumenttien ymmärtäminen on kaiken a ja o. Pitää esimerkiksi erottaa futuuri ja tuuri. Tuotto on kiinni muusta kuin tuurista. Kysykää vaikka Tuurin kyläkauppiaalta. Vipurahastot toimivat, kun ymmärtää mistä nykäisee. Heittoistuimen vipua en suosittele. Riskit leijuvat muutenkin korkealla, kiitos lennokkaiden ajatusten.
Tärkeintä on pitää isopyörä pyörimässä. Jos polkupyörää ei polje, se kaatuu. Sen ymmärtää lapsikin. Finanssimarkkinat edustavat huippuinnovointia. Niillä on apupyörät.
Olen ihmiskasvoisen markkinatalouden puolella. Tosin bisnesmaailmassa kasvojen kohotus ei auta, jos ne on menetetty. Riisukaamme siis nykyiset naamarit ja vaihtakaamme ne paremmin istuviin malleihin.
On autuaampi antaa kuin ottaa, sanotaan. Pitää paikkansa, kunhan säädyllistä korkoa ei unohdeta. Emmehän halua näyttää ilotytöiltä?
Hyvinvointiyhteiskunnan olemus? Ihmiset ahertavat tyytyväisinä kuin mehiläiset ja hunajaa kertyy. Toki hunaja on talletettava tuottavasti. Me pankkiirinallet hoidamme sen. Oravanpyörää en suosittele enää kenellekään. Eläinrääkkäys on laissa kielletty.
Kapitalismissa kiehtoo vaurastumisen ihme. Se on suuri salaisuus. Mitä enemmän sille antautuu, sitä enemmän se avautuu. Vaurastuminen leikkii eräänlaista kuurupiiloa kanssamme. Joillekin se näyttäytyy, toisille ei. Pankkiirina sen tiedän.
Minun on syytetty olevan hunajaa rakastava Nalle, joka sepustelee taloustieteellisiä loruja. Pötyä. Katsokaa omaisuuttani. Loruilemallako se on hankittu?
Arvatkaapa mikä on suurin innoittajani? Se on suuren kirjan kehotus "älä kerää aarteita maan päälle, kerää niitä taivaaseen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti