Pyhät ja pahat

Kansankirkkomme tulevaisuus on tienhaarassa. Sakastissa supistaan ja pinnan alla kuohuu. Uusi arkkipiispa valitaan pian.
Vanhoilliset haluavat paikalle puhdasoppisen Herran palvelijan, ettei kirkon ikuinen sanoma hukkuisi maailman tuuliin. Kevytmielinen tuotteistus horjuttaa kirkon perustuksia ja maailman humu syntisine houkutuksineen repii ja riepottelee jo ennestään juurettomia. Elämässä on oltava jotain, johon tarttua ja köyttää itsensä. Vielä on jäljellä jotain järkähtämätöntä ja ainaisesti paikallaan pönöttävää.
Kirkko keskellä kylää.
Uudistusmielisten ehdokas puhuttelee maallistuneita seurakuntalaisia. Kuuluu laveaa raamatun tulkintaa, joka kutsuu kaikki Jumalan rakkauden leveään syliin. Mukaan mahtuvat myös yhteisen peräkamarin jakavat Akseli ja Elmeri. Vanhoillisia tämä suuntaus hirvittää ja erityisen karmiva on ajatus Akselin ja Elmerin häävalssista.
- Jos katto on liian korkealla ja seinät levällään, niin sanoma karkaa taivaan tuuliin. Ei taivas ala maan pinnalta ja ilman oppia unohtuu niin pyhyys kuin pahuuskin, puhkuu puhdasoppinen ja toteaa, että homoasiassa totuus on Paavalin paaluttama.
- Tuo ei ole tästä maailmasta, vastaa vapaamielinen. Pyhyyttä ei rakenneta raamatun sanoja muuraamalla vaan niillä avataan ihmissydän rakkaudelle. Ei pyhyys asu kirjan sivuilla tai sunnuntaijumalanpalveluksessa. On mentävä sinne missä ihmiset ovat: ostokeskuksiin, turuille ja toreille tai vaikka kapakkaan.
- Jumalatonta puhetta, pärskähtää puhdasoppinen. Syntiä vastaan on taisteltava. Pyhyydellä on tunnusmerkistö. Puheesi tekee papista liperittömän ja kirkosta museon. Jos minulta viedään alba ja stoola, niin mitä jää jäljelle? Pelkää anarkiaa. Kirkon ikkunat kivitetään, pappila autioituu, kylmä viima käy sisään ja kutsuu lunta tupaan.

Puhdasoppisuus on ihmeellinen. Pitäessään ääntä itsestään, se huutelee rinnalleen harhaoppia solvatakseen sitä. Sitä se kaipaa ja sillä se tyydyttää iltarukouksessa itseään. Ei se ole mitään ilman sitä.
Teologiaan sisältyvä dogmatiikka on maailman vaativin homma. Raamatun tekstien käsiteanalyysissä päästään hajulle totuudesta. Tutkija työntää nenänsä pölyn kyllästämään kirjaan, aivastaa ja katsoo miten totuus kirkastuu, joskus Pyhässä Hengessä, joskus ilman.

Joku puhdasoppineisuudessa puistattaa, oli sen edustaja ken tahansa. Tulee mieleen historian hämäristä inkvisition aika ruumisröykkiöineen, sekä nykyajalta Allahin uskonsoturit ja WTC-tornien rauniot.
Lieneekö taivaallinen tuomioistuin jo sanellut tuomionsa, kun puhdasoppisuus jää itselleni hämäräksi vai olisiko aika uusien silmälasien? Maailmanmeno on nykyisin muutenkin niin hämärää. Totuus piiloutuu kaikkialla leijuvien roskien sekaan. Ota niistä selvää.
Nyt niitä leijuu taivaassakin.

Mutta Akseli ja Elmeri eivät jätä kirkkoa rauhaan. He vaativat siunausta parisuhteelleen. Puhdasoppisuus kiristelee ensin hampaitaan, mutta muistaa armon sanoman. Hellä hymy kehystää kulunutta kalustoa kauniisti.