keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Elämää tuhkakupissa


Ken yritti lentokoneeseen viikolla 16 muuttui osaksi ilmailuhistorian siipien havinaa. Tuhkapilvi tosin piti siivet maassa, mutta kiidätti kipakat ajatukset lentoon. Eyjafjallajökullin häpeämättömät tuhkatupruttelut ylittivät päästörajat ja sietokyvyn. Miten tällaista tapahtuu nykyaikana? Minulla on kiire töihin, viikonloppumatka on pilalla, haluan lomani takaisin jne. Aurinkoinen mieli katosi tuhkatuuleen. Epäusko paistoi kaikkien kasvoilta ympäri Euroopan lentokenttiä.

Kuinka tulivuori voi olla näin epäreilu?

Islantilaisilla on epäreiluudesta kokemusta - erityisesti pankkisektorilla. Taseet ja tilinpäätökset eivät kestäneet päivänvaloa. Epäillään että ne kiikutettiin Eyjafjallajökullin kraateriin. Touhu aloitettiin sopivalla tuulella. Tuhka piti pölläyttää Isoon-Britanniaan ja Hollantiin, mutta nähtyään taseet maagiset voimat vallan tulistuivat. Muinaisen Ragnarök-tarun jumalat heräsivät unestaan ja päättivät, että koko Eurooppa saakoon osansa. Kansa oli ryövätty. Siitäkös Eyjafjallajökull yltyi täyteen raivoon.


Tarua ja taikauskoa mokoma. Kummallinen yhteensattuma silti. Eyjafjallajökullin alue aktivoitui syksyllä 2009. Samoihin aikoihin Icesave jupakka alkoi kuumentaa tunteita. Kun maa oli lähes vararikossa ja kansalaiset jo ennestään hiilenä raivosta, niin ihmekös tuo jos jossain kiehahtaa. Eyjafjallajökull symboloi islantilaisten kollektiivisia tuntoja. Hillittömyydellään tulivuori halusi ehkä muistuttaa itsehillinnän tärkeydestä. Oli miten oli, pieni Islanti tulivuorineen palautti Euroopan hetkeksi maan tasalle. Sietämätön ajatus, kuin olisi tullut heitetyksi ajassa sata vuotta taaksepäin.

Positiivisia vaikutuksiakin oli. Kun mihinkään ei päässyt, moni jumiin jäänyt työmatkalainen huomasi yhtäkkiä kiireen kadonneen, rauhallinen mieli palasi kuin vanha ystävä vuosien takaa.

Eräs Ranskassa ollut työmatkalainen kertoi ihailleensa kaikessa rauhassa bussin ikkunasta kauniita maalaismaisemia. Bussin eteen körötteli sitten paikallinen maalaisisäntä traktorin ja lantakuorman kanssa. Traktorin takaikkunassa luki ”köyhillä on kiire”. Että kehtasikin. Ei kukaan tuollaista haistattelua siedä. Piti tietysti päästä ohi. Ei tänne nyt sentään matelemaan tultu.

Ei kommentteja: